Minullapa on nykyään kitkat alla aamuisin, vaikken autoilekaan. Se on ehdottomasti osuvin tapa kuvailla uusia koirankävelytyskenkiäni.
Ne ovat Merrellin Arctic Grip -talvilenkkarit.
Koska julminta syksyssä ovat pimeät liukkaat kadut. Aikaisin aamulla ne ovat jo ehkä jäässä tai pudonneet lehdet muodostavat limaisia laattoja asfaltin päälle. Tilannetta  pahentaa tihkusade tai loskaksi muuttunut räntäkerros.
Erakoksi en viitsi muuttua eikä koiraa voi opettaa pytylle, pitää siis ottaa käyttöön keinot, joiden avulla pysyy pystyssä ja ehjänä.
Tärkein pointti on valita mahdollisimman pitävät kengät. Nastoja en osaa käyttää, koska kaupungissa tulee vähän väliä askellettua kivilattioilla, betonin päällä tai metallisten listojen yli. Niissä nastat taatusti lähtevät alta. Ne myös tekevät olon (entistäkin) mummomaiseksi, pitävät meteliä ja naarmuttavat sisälattiat.
Onnekseni Merrellin kenkien pohjan salaperäinen muoviseos tarraa ihmeen ärhäkästi kiinni tihkusateesta kosteaan ja syyslehtien peittämään katuun. Pohjan pitoa lisää kahden erilaisen materiaalin yhdistelmä. Pilkulliset osat tuntuvat kynsiviilamaiseen tapaan karkealta ja musta osa lakritsisen nahkealta. Molempien materiaalit ovat Vibramin liikesalaisuuksia. Sen verran on kerrottu, ettei karkea osa sisällä esimerkiksi lasimurskaa. Ero perinteiseen tennarinpohjaan on joka tapauksessa huomattava. Lestikin on jo hyväksi havaittu, aiemmin taapersin koko kesän saman merkin paljasjalkatossuilla ja edelliset viileän sään tossut olivat Merrellin goretex-mallistosta.
Olisinpa älynnyt etsiä pitopohjia kenkiini jo viisi vuotta sitten! Silloin vetäisin kylmiltäni melkein täysspagaatin vaahteranlehtien päällä ja revähdys reidessä paranteli itseään reippaasti yli vuoden. Sellaiset sirkustemput yritän jatkossa jättää pois päiväjärjestyksestä, keinolla millä hyvänsä. Paitsi, että hidastamaan en suostu…

Kuvassa vedenpitävä, lämmin Merrell Moab FST Mid Ice+ Thermo Waterproof, joita testasin ensin Merrellin omalla “liukasradalla” ja nyt -2C-+7C asteisella asfaltilla.