Eilen vielä ahkeroin aurinkoisella kasvimaalla kilpaa mehiläisten kanssa. Ihastelin nokkosperhosen siipien ihmeellistä alapuolta ja kauhistelin etanoiden määrää.
Tänään syyssade pyyhkii jo värejä pois ja sähköpostissa vilahtelee Marimekon Pre Spring 2017 mallistojen kuvia.
Missä vuodenajassa tässä nyt oikein pitäisi osata olla?
Jospa valitsen yhdistäväksi tekijäksi kirkkaan kullankeltaisen ja tuiman ukkospilven harmaan. Aksenttina sopivasti mustaa ja tasoitusta vanhan kaarnan ruskeasta. Niillä mennään, sesongista toiseen.
muotikuvat: Marimekko, Pre Spring 2017, myymälöissä alk. joulukuu ’16.
Vallilan siirtolapuutarhalla vuoden kohokohta on Elojuhla.
Helteistä perjantaita kaikille!
Puutarha rönsyilee ja puutarhuri ränsistyy.
Ollaan siis kasvimaan ja keittiöpuutarhan intensiivisimmän vaiheen huipussa: kasvukäyrä hipoo korkeuksia (romahtaakseen taas pian miinuksen puolelle). Tahti on huima. Kaappipakastin huutaa hoosiannaa ja ruokavalion perusteella epäilen olevani rusakko, onnellinen sellainen. Omavaraisuusaste hipoo ennätyslukemia. Jiihaa! Hillitöntä, että tämä kaikki tapahtuu täyspäiväisten töiden ohessa kantakaupungissa, melkein itsestään. Kaikki illat tietenkin vietän pöpelikköjen uumenissa.
Torstai on toivoa täynnä…
Midsummer muistilista:
No animals were harmed during the photoshoot of this haiku 🙂
Sanokaa minun sanoneen, tänä vuonna tulee satoa!
Kuvissa ei lisättyä 
Hyvää juhannusviikkoa!
Vapiskaa 
Pakahdun!
Koko viikon on tuntunut siltä, että kevät ja kesä tulla tupsahtivat yhtaikaa. Ja nyt sitten ilmeisesti syksykin puskee siihen samaan sumppuun…
Haipakka 
